Kulma: Missä todisteet loppuvat, usko alkaa

”If everything is in flux, then the flux itself can also no longer be recognized.”

Don Cupitt



Lue myös aikaisempi kirjoitus aiheesta: Missä mieli loppuu, meditaatio alkaa

Tänään kirjoitan uskosta. Tässä kolmion kärjessä totuuden ja todisteiden käsitteet pyritään ohittamaan samoin kuin edellisessä kirjoituksessa mieli. Haluan korostaa, että kun kirjoitan uskosta, en kirjoita uskonnosta. Viisas ohjaajani Metsälintu Pahkin on usein sanonut: ”Usko yhdistää, uskonto erottaa.” Usko ei vaadi uskontoa tai uskonnollisuutta. On olemassa asioita, joita ei ole tieteellisesti todistettu, löydetty tai selitetty. Tämän tosiasian tunnustaminen ja tunnistaminen sekä todisteiden rajan ylittäminen on uskoa.

Ylläoleva ajatus on karkeasti sanottuna kaikki se, mitä avaan tässä kirjoituksessa tarkemmin.

Justin L. Barrettin mukaan lapsilla on synnynnäinen taipumus uskoon. Tutkimukset osoittavat, ettei usko edellytä indoktrinaatiota, vaan lapset tuppaavat selittämään asioita uskolla. Usko on sisäänrakennettuna meissä kaikissa. Aikuisina emme välttämättä hakeudu jumalallisten selitysten äärelle, eikä uskominen vaadi yhteyttä yliluonnolliseen. Lapsen usko ei ole sidonnainen teologisten uskomusten kanssa, mutta se on oivaa maaperää, johon istuttaa jokin järjestäytynyt uskomuspohja. Uskonnon oppimista voikin verrata lukutaidon tai muun kulttuurisen kielipelin hallitsemiseen. [2, 3] Jälleen: usko yhdistää, uskonto erottaa.


Postmoderni totuus: kaikki virtaa

Matti T. Amnellin väitöskirja käsittelee postmodernia uskonnonfilosofiaa. Amnell tarkastelee totuutta postmodernismin suurnimien, Mark C. Taylorin ja Don Cupittin ajatusten mukaisesti. Totuus on postmodernin ajattelun mukaan vain optinen harha, koska kaikki on aina vain tulkintaa ja jokainen tulkinta tehdään erilaisesta [1]

Postmodernin maailmankatsomuksen mukaan ei ole olemassa alkua, perustaa, läsnäoloa tai loppua. Kaikki virtaa yhtena suurena jatkumona, josta absoluuttista totuutta on mahdotonta poimia. Perinteiset filosofian vastakohtaparit todellinen/näennäinen, syvyys/pinnallisuus, muuttumaton/muuttuva, sisäinen/ulkoinen eivät ole universumin ominaisuuksia vaan ihmisen tekemiä metaforia. [1]

Postmodernismi ei torppaa tiedettä hyödyttömänä kenttänä. Päinvastoin, tieteessä on paljon hyödyllistä. Se ei saisi kuitenkaan olla ainoa, dominoiva ajattelutapa, vaan sen tulisi esiintyä yhtenä perspektiivinä, tulkintana. Cupitt vertaa totuutta ja tietämistä taideteokseen: se on rationaalisesti argumentoitu fiktio, joka voi toimia opastavana kuvana. Näin ollen tässä maailmankuvassa taiteellinen näkemys on yleensä voimakkain ja syvällisin tieteellisen näkemyksen sijaan.



Taiteilijan suhde tietämiseen täydentyi nyt toisella kolmion kulmalla. Toiveenani on päästä meditaation mielen ohittavan vaikutuksen avulla siihen lapsen uskon tilaan, jossa ohitetaan myös kaikenlainen älyllinen tietäminen ja sen lisäksi tarpeettomat teologiset rakennelmat ja annetaan vain mennä: hyväksytään oma itse irrottamattomana osana virtaa.

Tämä heittäytyminen vie meidät kolmanteen ja viimeiseen kulmaan, joka liittyy liikkeeseen ja uskoakseni (hehe) täydentää taiteilijan tietämisen keholliseen ilmaisuun.



Lähteet

1. Amnell, M. T. 2009. Uskonto ilman uskontoa. Radikaali postmodernin uskonnonfilosofian haaste. Helsingin yliopisto

2. Barrett, J. L. 2008. Out of the Mouths of babes: Do children believe because they are told to by adults? 25.11.2008 http://www.theguardian.com/commentisfree/belief/2008/nov/25/religion-children-god-belief (viitattu 20.11.2013)

3. Hamilo, M. 2012. Uskonto ei lähde ihmisestä - Tiede on ryhtynyt kyseenalaistamaan tieteellisen ateismin periaatteita. 7.4.2012 http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/uskonto-ei-lahde-ihmisesta-tiede-on-ryhtynyt-kyseenalaistamaan-tieteellisen-ateismin-periaatteita

Let's tantra!

”The best thing about meditation is that you feel calm all the time and you will live a happy life.” 

Shajesh [1]

Olen muuttanut talveksi Intiaan. Intia on meditoivan ihmisen aarreaitta. Kävin toissapäivänä ystäväni ja pomoni Mahadevin kanssa tantrameditaatiota opettavan Shajeshin luona kylässä.

Shajesh kertoi hieman perusteita tantrafilosofiasta ja harmitteli länsimaista käsitystä, jossa tantra pelkistyy seksiin. Tantrassa on 64 opinkappaletta, joista 63 on puhtaasti hengellisiä ja yhdessä puhutaan hieman seksistä.  Tantra on elämäntapa ja tapa pitää itsensä tasapainossa. Esimerkiksi peseytyminen, syöminen ja pukeutuminen ovat kaikki pieniä tantrarituaaleja. [1]

Varsinainen meditaatio keskittyy ihmisen kolmen kehon tasapainoon. Tantran mukaan koostumme fyysisen kehon lisäksi myös energiakehosta ja astraalikehosta. Meditaatiossa nämä kaikki otetaan huomioon: asanat eli kehon asennot ohjaavat fyysistä kehoa, oikea hengitys ohjaa energiakehoa ja mantra ohjaa astraalikehoa. [1]

Shajesh antoi minulle ensimmäisen mantrani.

”Om Namae Shivaya”

Kaiken tantrisen opetuksen uskotaan tulevan suoraan ylimmältä gurulta, Shiva-jumalan ruumiillistumalta Dekshinamurtilta. Shiva on aikoinaan opettanut lähimmille oppilailleen kaiken tantrasta ja he ovat siirtäneet opetusta omille oppilailleen ja niin edelleen. Kaikki, joille tantraa opetetaan, ovat osa katkeamatonta ketjua suoraan Shivasta meihin saakka. Tästä syystä Shiva on ensimmäisen mantran aiheena. [1]

Mantraa lauletaan matalalla äänellä itselle. Sen ei tarvitse kuulua kauas. Laulaessa keskitytään siihen, miltä ääni tuntuu kehossa. Kun oma ääni resonoi kehossa, tantrinen perinne kertoo sen avaavan shakroja eli kehon energiakeskuksia. Ne sijaitsevat selkärangassa alkaen häntäluusta, päättyen pään yläpuolelle. Tällä mantralla ei ole määrättyä asanaa. Harjoittaja saa valita asentonsa, kunhan selkäranka on suorassa. Silmät pidetään kiinni ja katse suunnataan suljettujen luomien alla kolmanteen silmään, kulmakarvojen väliin. [1]

Minun tulee laulaa (tai mikähän tähän on oikea suomennos, ”to chant”) tätä mantraa joka aamu heti aamupesun jälkeen 20 minuuttia ja sama asia iltapesun jälkeen, juuri ennen nukkumaanmenoa. 40 päivän kuluttua saan lisää oppia omaan harjoitukseeni. Jään jännityksellä odottamaan, mitä tuleman pitää.

Valitsin harjoittamiselle ihanan paikan metsän reunasta, sileän kiven päältä. Iltaisin meditoin tumman tähtitaivaan alla, luonnon äänien hukuttaessa mantrani joukkoonsa. Aamuisin saan laulaa usvan keskellä, auringon noustessa vastapäisten kukkuloiden takaa. Metsä on myös täynnä upeasti tuoksuvia lääkitseviä kasveja. Paikka ei kuitenkaan ole pääasia, vaan harjoittaminen. 

Aloitan ikioman harjoittamiseni ensi viikolla. Se tapahtuu kolme kertaa viikossa ja sisältää ensin puoli tuntia meditaatiota (Kuvattu täällä.) ja sitten puoli tuntia vapaata liikettä. Molemmista lisää, kunhan pääsen vauhtiin.

P.S. Keskustelumme päätteeksi Shajesh kutsui minut viikoksi erääseen Ashramiin tutustumaan kansainväliseen joogaopettajille tarkoitettuun leiriin, jossa opiskellaan tantraa. Leiri alkaa joulukuussa ja kestää yli kuukauden. Saan osallistua aamuharjoitukseen, opiskella itsenäisesti ja haastatella ympäri maailmaa saapuvia opettajia. Tuntuu, että olen oikeilla jäljillä. Ja oikeassa paikassa juuri nyt.

Lähteet:

1. Shajesh 5.11.2013. Keskustelu. Kozhikode, Kerala, Intia.